VALMENTAVA ARKI
Minulla on vahva ja koeteltu luotto siihen, että osa neuropsykiatristen valmentajien osaamisesta on mahdollista opettaa myös maallikoille, jopa lapsille.
Tiedän myös omasta kokemuksestani, että neurokirjolaisilla ja heidän perheillään on suuria vaikeuksia saada osakseen auttavia palveluja. Siksi ainakaan nykyisessä palvelujärjestelmässä neurokirjolaisen opettaja ei voi olla ”vain opettaja”, työkaveri ei voi olla ”vain työkaveri” eikä ystävä ei voi olla ”vain ystävä”. Hän on automaattisesti myös kannattelija, pelastaja ja valmentaja. Se taas edellyttää osaamista.
Valmentava arki ei ole mitään kummallista tai vaikeaa. Se on ratkaisukeskeistä, jäsentävää vuorovaikutusta. Se voi olla huolellisesti harkittuja kysymyksiä, piirtämistä tai vaikka luonnon tai taiteiden vertauskuvallista hyödyntämistä jonkin rajatun ongelman ratkaisemiseksi.
Opettajuus, työkaveruus, ystävyys tai mikä tahansa muu lähisuhde voi ja sen kannattaakin olla valmentavaa. Neurokirjolaisen elämässä sillä voi olla käänteentekevä vaikutus.
Koulutus räätälöidään täysin tilaajan tarpeiden mukaan. Tällöin sovitaan tilannekohtaisesti kuinka monta tapaamiskertaa koetaan tarpeelliseksi ja miten tapaamiset järjestetään. Tapaamiset pidetään mieluiten kasvokkain, mutta muistakin tapaamisen muodoista voidaan tietenkin sopia.